Oman kotiteatterin tekeminen oli ollut mielessä jo siitä lähtien, kun isäni teki kotiimme pienimuotoisen elokuvateatterin. Omilleni muutettuani aloin hahmottelemaan kotiteatteriprojektia, tavoitteena saada mahdollisimman hyvä hinta-laatusuhde investoinnille.

Aloitin suunnittelun valkokankaasta, tavoitteena luoda kotiini mahdollisimman aito elokuvateatterikokemus. Kaksi minulle tärkeintä asiaa olivat valkokankaan koko sekä äänentoiston laatu. Budjettiin piti laskea mukaan myös mahdollisimman tarkkaan oheislaitteet, joita kotiteatteriin vaaditaan.

Kokonaisbudjetti 5155 €

• Valkokangas 140 €
• Videotykin teline 15 €
• Videotykki 1500 €
• Kaiuttimet 3000 €
• Vahvistin 300 €
• Yleiskaukosäädin 200 €

 

Valkokangas (budjetti: 120 €)

Valkokankaan päätin tehdä itse, sillä edullisista rullavalkokankaista oli jo valmiiksi huonoja kokemuksia. Halpa rullavalkokangas ei pysynyt suorana, vaan alkoi menettämään muotoaan ajan kuluessa. Rypyt kankaassa saattoivat häiritä elokuvan aikanakin, ja rispaantuva rullakangas toi ikävästi mieleen luokkahuoneen.

 

 

Valmis kiinteä valkokangas olisi syönyt sen hetkisestä budjetista liian suuren osan ja halusin myös mahdollisuuksien mukaan välttää asentamasta asuntoon reikien poraamista vaativia kiinteitä kalusteita. Tämän vuoksi päädyin MDF-levyyn, joka seisoisi lattialla omilla jaloillaan.

MDF (medium-density fibreboard) on puukuiduista kuumapuristettu levy, joka on tiheämpää kuin vaneri. MDF-levyn valitsin helpon maalattavuuden, saatavuuden ja hinnan mukaan. MDF-levyä on saatavilla lähes jokaisesta rautakaupasta, ja sahauspalvelu auttaa saamaan juuri oikean kokoisen levyn.

 

 

Valkokankaan kuvasuhteeksi valitsin 16:9. Kuvasuhteella tarkoitetaan kuvan leveyttä suhteessa sen korkeuteen. Suurin osa televisiossa näytettävistä ohjelmista on kuvattu kuvasuhteella 16:9, pois lukien useimmat elokuvista, jotka on kuvattu suhteella 2,35:1. Vaikka kyse onkin elokuvateatterista, päädyin silti 16:9 kuvasuhteeseen, sillä sarjat on yleisemmin kuvattu tällä kuvasuhteella ja videotykkiä tullaan käyttämään myös tietokoneen kanssa. Haittapuolena valitsemassani kuvasuhteessa on televisiosta tutut mustat palkit kuvan ylä- ja alareunassa elokuvia katsellessa.

 

 

Valkokankaan koon määritti seinät, sillä teatterihuoneen katto on ylöspäin kapeneva. Kankaan alareunan hahmottelin niin alas, kuin mahdollista ja laskin suurimman mahdollisen koon, johon 16:9 kuvasuhteen kangas mahtuu. Valkokankaan kooksi tuli 225×127 cm (101,7”). Tähän laskin vielä lisäksi 5 cm paksun reunuksen joka sivulle. Mustasta reunuksesta löytyy montaa mielipidettä, mutta omasta mielestäni se saa kuvan näyttämään paremmalta luomalla reunoille kontrastia.

 

Rakentaminen

Muutaman päivän nettiä selattuani ja tilaa teatterille raivattuani päätin pyytää ystävääni auttamaan varsinaisissa rakennustöissä. Työt aloitin hakemalla tarvittavat materiaalit paikallisista rakennustarvikeliikkeistä.

Materiaalit

• 20 mm MDF-levy – 50 € (sahattuna)
• Maalit 50 €
• Kulmaraudat ja ruuvit 20 €
• Puumateriaali 20 €

 

Aloitin valkokankaan teon maalaamisella. Ennen varsinaista valkokangasmaalia käsittelin MDF-levyn kertaalleen pohjamaalilla, jotta varsinainen maali tarttuisi levyn pintaan paremmin. Maalin levittämiseen valitsin vaahtomuovitelan, jotta maalausjäljestä tulisi siistiä.

Itse valkokangasmaaliksi valikoitui vaalean harmaa Harmony X073. Harmaahko kangas heijastaa vähemmän valoa kuin valkoinen kangas eli harmaan kankaan gain-luku on vähemmän kuin yksi, jolloin huoneen ulkopuolelta teatteritilaan tuleva valo häiritsee elokuvan katselua vähemmän. Harmaahko kangas vähentää myös seinistä kankaalle heijastuvan valon näkymistä valkokankaalla. Haittapuolena harmaahkossa kankaassa on hieman tummempi kuva. Alemmassa kuvassa maalin harmaus näkyy vielä hyvin selkeänä vaaleaa pohjamaalia vasten. Levy maalattiin kolme kertaa antaen pinnan aina välillä kuivua, ja lopputuloksena maalipinta oli hyvinkin tasainen.

 

 

Levy kannattaa maalata myös kääntöpuolelta, jottei kuivuva maalipinta vedä levyä kieroon. Lopuksi oli aika maalata mustat reunukset maalarinteipin avustuksella.

 

 

Valkokankaan jalkojen materiaaliksi valitsin puun, sillä se sopi hyvin yhteen puulattian ja seinien kanssa. Lopputulos oli enemmän kuin miellyttävä siihen nähden, että kyseessä oli ensimmäinen kotiteatteriprojektini. Omilla jaloillaan seisova valkokangas ei ole esteettisesti kaunein vaihtoehto, mutta tässä projektissa mentiin toimivuus ja budjetti edellä.

 

 

Kiitän mielenkiinnosta projektiani kohtaan, rakentaminen jatkuu seuraavassa blogipostauksessa.